Paimennusta sisätiloissa

Tänään kotimatkalla pysähdyttiin pitkästä aikaa ihmettelemään lampaita, tällä kertaa sisätiloissa, kun saatiin sopivasti treenit sovittua. Neve on joskus paimentanut pienessä pyöröaitauksessa, joten arvelin, ettei sille ehkä tulisi ainakaan kovin suuria vaikeuksia toimia ahtaissa tiloissa; Hildan kanssa taas halusin kokeilla, mitä se lähtee tarjoamaan.

Neve pääsi ensin hommiin. Navetalle se meni reippaasti, sisätiloissa ehkä oli vähän varovaisemman oloinen, mutta tutki kuitenkin innoissaan uutta paikkaa. Mun koirat ei ole koskaan aiemmin käyneet navetassa. Neve sai kaulaansa lyhyen riimun siltä varalta, että se innostuu liikaa - tarkoitus oli opettaa sille oikeaa eläinten käsittelyä sekä suuntia.

Treenattiin molempien koirien kanssa kolmella lammaslaumalla: teuraaksi menossa olevilla uuhilla (niitä oli 10-20), sekä vajaan vuoden ikäisillä karitsoilla (tytöt ja pojat erillään, molemmissa laumoissa noin 20 päätä). Uuhet olivat tosi vauhdikkaita ja vikkeliä, karitsat taas vielä uteliaita eivätkä ihan itsestäänselvyytenä väistäneet koiraa - molemmissa ryhmissä oli siis omat haasteensa. Huonosti liikkeelle lähtevät laumat ovat kuulemma koiralle raskaita paimentaa, koska paine kasvaa. Vikkelästi liikkeelle lähtevien kanssa on taas osattava toimia rauhallisesti sen sijaan, että lähtisi vaan juoksemaan lauman perässä.

Lähdettiin Neven kanssa ensin harjoittelemaan suuntia: oikeaa ja vasenta, vikkelien uuhien laumalla ensin. Neve otti varmaan vähän painetta isosta laumasta (ollaan aiemmin paimennetty 4-6 lampaan laumaa) sekä ahtaista tiloista, sillä se pääasiassa keskittyi syömään lampaan tuotoksia heinien seasta. Kehuin sitä aina, kun se nosti päänsä ylös ja teki jotain muuta ;) Kun se alkoi kiinnostua hetkittäin lampaista, sen asenne ei ollut ihan optimaalinen (häntä ylhäällä, asento korkea). Kun päästin riimusta irti, Neve olisi lähtenyt jahtaamaan lampaita. Se oli kuitenkin hyvin kuulolla, joten sain sen kutsuttua pois.

Vaihdettiin uuhikaritsojen laumaan välissä. Lauma oli vielä isompi kuin edellinen, ja Neve keskittyi taas syömiseen. Se kuitenkin syömisestä huolimatta noteerasi koko ajan, miten lauma liikkui. Neveä vähän jännitti, kun muutama utelias uuhikaritsa tuli siihen tutustumaan, mutta se haisteli niitä ja sen jälkeen siirtyi toisaalle. Lähdettiin harjoittelemaan suuntia tässä vähän isommassa, mutta vaativammassa tilassa (tilassa oli pari ahdasta paikkaa, mitkä oli kokemattomalle koiralle aika vaativia). Neven apuna oli Poke, hommansa osaava paimenkoira, ja Neve vissiin tuumasi, että kun tuo toinen osaa homman, niin se voi keskittyä taas syömiseen. Tässä vaiheessa ryhdyimme puuttumaan siihen - kiellettiin ja estettiin sitä syömästä, kehuja tuli, kun Neve kiinnitti huomion toisaalle - joko lampaisiin tai minuun. Sovittiin, että minä kuljen Neven kanssa edeltä ja tuen sitä vaikeissa paikoissa, ja Poke avustaa perässä.

Neve ryhtyi tekemään töitä, kun se joutuikin ottamaan enemmän vastuuta. Ahtaissa paikoissa se tarvitsi minut näyttämään, minne sen pitää mennä, ja luomaan uskoa, että kun se vaan menee, niin lampaat kyllä väistää. Paikoissa, joissa oli enemmän tilaa, Neve eteni ohitseni ja kiersi oikealle puolelle lampaita. Pian se pääsi tekemään töitä ilman riimua, ja se pystyi hyvin tekemään töitä siitä huolimatta, ei lähtenyt hötkyilemään. Vaikean paikan jälkeen annettiin koiran hetken aikaa kuljettaa lampaita eteenpäin ja käskettiin maahan vasta sen jälkeen (ei pysäytetä vaikeaan paikkaan, vaan mennään vähän sen yli ja kehutaan sitten). Neven huomio oli koko ajan enemmän lampaissa, vaikka välillä sitä joutui muistuttelemaan, ettei syöminen enää sovi. Neve kesti hyvin sen, että siltä vaadittiin enemmän (lisättiin painetta), herkempi koira saattaisi heittää hanskat tiskiin. Jokusen hyvän toiston jälkeen lähdettiin Neven kanssa lyhyelle kävelylle ulos ja sen jälkeen Neve pääsi huilaamaan autoon siksi aikaa, että otettiin sama setti Hildalla.

Jos Neve oli mennyt reippaana navettaan, niin neiti Itsevarmuus sinne vasta reippaana menikin - lyhyt töpö ihan pystyssä ja se käveli sisään kuin olisi omistanut paikan (ja käynyt siellä noin miljoona kertaa aiemminkin). Hilda haukahteli (odotetusti) pari kertaa, niistä aloin heti alussa järjestelmällisesti kieltää sitä. Hildakin aloitti aikuisilla uuhilla, mutta sille ne olivat paljon vaikeammat kuin Nevelle. Nopeasti liikkuvat lampaat kiihdyttivät Hildaa, ja se taas sai sen toimimaan vähän tyhmästi. Haukkuminen on todennäköisesti Hildan tapa purkaa painetta, turhautumista ja toisaalta myös epävarmuutta. Palauttelin sitä, annoin palautetta haukkumisesta ja kehuin, kun se eteni rauhassa oikealla asenteella. Emme olleet pitkään uuhien kanssa, vaan siirryimme karitsojen luo.

Karitsoille Hilda haukkui aluksi samaan malliin kuin uuhille, mutta hiljalleen se alkoi tasaantua. Poke meni ensin edeltä ja Hilda perässä, sekä Anniina että minä ohjeistimme Hildaa. Paikoissa, joissa oli tilaa, Hilda pystyi toimimaan hyvin, mutta ahtaassa paikassa lampaat väistivät alta taas niin vikkelästi, että Hilda kiihtyi, mikä johti taas haukkumiseen. Maassa Hilda makasi yllättävän rauhassa. Kuljimme muutaman toiston jälkeen Hildan kanssa myös edellä ja Poke perässä, Hilda hakeutui myös aika kivasti oikeaan suuntaan, mutta ei ihan yhtä hyvin kuin Neve. Hilda pääsi myös pienen puhalluslenkin jälkeen autoon huilimaan, kun otin taas Neven töihin.

Neven kanssa mentiin toisella kerralla suoraan paimentamaan karitsoja. Neve teki töitä koko ajan paremmin ja paremmin, se uskalsi edetä ja tarvitsi apua oikeastaan vain ahtaissa paikoissa. Vaihdettiin pässikaritsojen laumaankin, siellä oli kaksi ahdasta paikkaa, jotka olivat haasteellisia. Niissä mun piti vain hyvin selkeästi näyttää, minne halusin Neven menevän (se yritti raasu kiivetä ruokintalinjastolle, kun seisoin huolimattomasti ahtaan nurkkauksen edessä). Tuntui itsestä ihan mahtavalta, kun pelattiin Neven kanssa niin loistavasti yhteen, se tuntui jo ihan paimennukselta!

Otettiin loppuun vielä lyhyt pätkä uuhien paimennusta. Siellä painetta kertyi hieman enemmän, se tuli ilmi pienenä ääntelynä käskettyäni Neven maahan. Neve teki kuitenkin tosi hienosti töitä, vaikka lauma liikkuikin enemmän. Anniina sanoi Neven työskennelleen aluksi vähän levottomasti, mutta loppua kohti siltä saatiin tasaisia ja hyviä suorituksia.

Hildan kanssa aloitettiin myös karitsoilla, ja siellä tuli heti selväksi, että Hilda oli väsynyt ensimmäisestä treeneistä Neveä enemmän - haukku oli edelleen herkässä ja Hildalla kiehui herkästi yli. Otin Hildan ensin lyhyeen riimuun ja aloiteltiin taas kiertelemällä lammaslaumaa ja kuljettamalla sitä puolelta toiselle. Sain palautella Hildaa haukkumisesta useamman kerran ennen kuin se alkoi taas rauhoittua. Todettiin kuitenkin siinä jo saman tien, että Hildaa ei kannata viedä uuhia paimentamaan, koska harjoitus on sille todennäköisesti liian vaikea. Muutaman rauhoittelevan maassa makaamisen aikana Hilda alkoi olla jo parempi, ja se pystyi tekemään hetkittäin tosi hyvin töitä. Pässikaritsoja paimentamaan mennessä havaittiin, että Hilda kestää toistoja hyvin, mutta yksittäinen harjoitus ei voi kestoltaan olla kovin pitkä, koska se väsyy nopeasti. Väsyminen tuli ilmi ylikiehahtamisena. Ennen kiehahtamista Hilda eteni hyvin ja keskittyi lampaisiin hyvin, mutta rajan ylitys tapahtui ihan silmänräpäyksessä. Kerran ehdin ahtaassa nurkassa Hildasta nähdä, että se kiehahtaa hetkenä minä hyvänsä, ja ehdin väliin antaa sille käskyn, mikä pelasti tilanteen, kun Hilda ei sitten kiehahtanutkaan. Anniina seisoi Poken kanssa toisen ahtaan paikan tukkeena ja paimensimme pässejä isoimmassa tilassa, jossa vain yhdessä nurkassa oli ahtaampi kohta. Se vähensi kiehahtamisia ihan merkittävästi, koska pässit liikkuivat tasaisemmin.

Pässit kävivät uteliaina tekemässä Hildaan tuttavuutta Hildan maatessa paikallaan. Siinä, missä Neveä lampaiden tuttavuuden tekeminen vähän jännitti, Hilda oli ihan rauhallinen. Opetettiin molemmille alkeita siihen, että kun menee vain lampaita päin, ne kääntyvät kyllä. Tämä toteutettiin niin, että koira näki, kun kädellä tavoiteltiin lampaan päätä (mihin ne eivät halua, että kosketaan), ja kehuttiin koiraa, kun lammas kääntyi pois. Näin saadaan koira uskomaan, että se käänsi lampaan pois, vaikkei se tosiasiassa tehnytkään mitään ;) Neveä jännitti mennä lampaita päin, sitä paineisti lampaiden tuijotus. Hildalla sen sijaan ei puuttunut rohkeutta mennä lampaita kohti, vaikka lampaat sitä tuijottivatkin, ja se uskalsi mennä ahtaisiin väleihinkin rohkeammin kuin Neve. Kun se makasi maassa ja käänsin yhden lampaan takaisin, Hilda nousi ylös ja oli menossa lampaan perään - se hiffasi heti, mistä harjoituksessa oli kyse.

Minä sain kehuja rauhallisuudesta ja hyvästä koirien lukutaidosta, tää oli pakko kirjata ylös, koska niin usein menee ohjaajan osalta metsään ;) Mietin koko kotimatkan, miten paljon mun rauhallisuus ja ihan koirien kehuminen, kun ne tekevät oikein, merkkaavat mun koirille. Mitenköhän monta kertaa se pitää oppia, ennen kuin se menee takaraivoon?

Juteltiin Anniinan kanssa vielä lopuksi, että paimennus olisi etenkin Hildalle tosi hyvä laji. Se olisi oivallinen laji opettaa Hildalle malttia ja kärsivällisyyttä, koska kiehahtamisella se ei saavuta mitään. Samat jutut, mitä Hilda ilmensi paimentaessaan, tulevat arjessakin esiin ihan päivittäin. Vaikka pidän Hildaa tietyllä tapaa mun koirista lauhkeimpana, niin etenkin kiihdyttävissä tilanteissa se on kuin raketti ja käyttäytyy tismalleen samalla tavalla kuin lampailla: se haukkuu, isottelee ja toimii ihan hömelösti. Olen luonnetestitermistöllä tulkinnut Hildan käytöstä terävyydeksi yhdistettynä hyvään toimintakykyyn ja vilkkauteen. Aika sitten näyttää, olenko tulkinnut sitä oikein vai onko taustalla muutakin.

Hilda ja Neve ovat olleet päivän paimennusrupeamasta ihan poikki. Niillä olikin melkoinen työ. Toivottavasti päästään talven aikana pari kertaa käymään lampailla, nämä perusasiat olisi hyvä olla kunnossa laidunkautta ajatellen.