Eilen ajeltiin pääsiäisen viettoon Joensuuhun. Tulomatkalla pysähdyttiin Joroisissa paimentamassa Hildan ja Neven kanssa. Käväistiin ensin sisätiloissa muistuttelemassa suuntia mieleen. Neve tarjosi suuntia aika hyvin, mutta syöminen oli ensimmäisellä kierroksella sillä enemmän mielessä.
Lyhyen sisäkierroksen jälkeen mentiin ulkoaitaukseen, jossa oli parisenkymmentä lammasta. Kävelin ensin Neven kanssa lampaiden takana Anniinan kävellessä lauman edessä, mutta Neve söi lähinnä papanoita. Tehtiin vaihto, minä menin lauman eteen ja Neve jäi Anniinan kanssa lauman taakse, jotta saataisiin fokus lampaisiin. Se toimikin aika hyvin, ja Neve alkoi tehdä vähän paremmin töitä. Se tarjosi suuntia aika hyvin, pyrki tasapainottamaan. Maahanmeno oli taas vaikeaa, ihan kuin ei olisi siitä koskaan kuullutkaan?!
Hildan ensimmäinen kierros oli äänekäs, se haukkua paukutti taas ihan jatkuvasti. Anniina huomasi, että haukku tuli heti, kun ajauduttiin ahtaaseen paikkaan, jossa Hilda ei heti tiennyt, mitä sen pitää tehdä - haukku oli sille ikään kuin avunhuuto. Yritin ensin sisätiloissa kehua rauhallisesti ja estää haukkumisen, mutta monesti lampaiden lähtiessä liikkeelle haukku tuli silti. Hilda tosin meni maahan hyvin ja oli siinä rauhallisempi kuin muistan sen tokokentillä olleen koskaan paikkamakuussa. Vaikka haukku tuli, Hilda oli minusta hieman maltillisempi kuin aiemmilla paimennuskerroilla. Anniina totesi Hildan olevan tosi vilkas, se reagoi lampaiden liikkeisiin heti, samoin niiden ääniin.
Ulkona haukkua taas piisasi, mutta Hildalle tehtiin heti niin, että minä menin lampaiden eteen ja Anniina jäi Hildan kanssa lauman taakse. Yritimme ennakoida ahtaita paikkoja ja estää haukkua niin, että otettiin pysäytykset ennen ahdasta paikkaa ja annettiin laumalle tilaa liikkua pois alta, jolloin koiralle jäi samalla enemmän tilaa. Haukut jäivät pian pois. Anniina sanoi Hildalla olevan hyvä fokus lampaisiin. Suuntiin Hilda tarvitsi vähän Anniinan apua, mutta kun kehuin sitä sen lähtiessä oikeaan suuntaan, se alkoi liikkua jouhevammin kun se tiesi, mitä siltä halusin.
Toinen kierros oli molemmilla ensimmäistä parempi. Neveltä saatiin ihan hyviä pätkiä, kun saatiin se pidettyä koko ajan liikkeessä. Anniina sanoi Neven olevan parhaimmillaan pienessä liikkeessä, ja olen samaa mieltä - samaahan se näytti jo viime syksynä käydessämme Aitopaimenella paimentamassa. Se tosin testasi minua myös: maahanmeno ei onnistunut kertaakaan yhdellä käskyllä, ja kerran se kieltäytyi pysäytyksen jälkeen lähtemästä vasempaan. Menin antamaan sille vauhtia omalla liikkeellä, mutta Neve tuumasi, että nyt voi ryhtyä leikkimään paimensauvalla. Räväytin sauvalla maahan ja sanoin oikein napakasti "vasen". Haukku kuului perästä, mutta päästiin kuitenkin takaisin työn makuun :D Anniina tuumasi, että Nevellä menee varmaan hetki, ennen kuin se pääsee työskentelymoodiin, ilmeisesti pehmeys näkyy tässä.
Hildan kanssa kuljeteltiin lampaita toisella kierroksella. Se kulki Anniinan vierellä uskollisesti, mutta teimme muutamia suoria kuljetuksia niin, että kehuin koiraa, jolloin Hilda lähti Anniinan viereltä ja ajoi lampaita minulle päin. Hildalta tuli muutamassa kohdassa ihan spontaanit stopitkin, ja Anniina sanoi koiran arvioivan tilannetta ihan oikein: muuten koira olisi ajanut lampaat mun päälle. Lopussa Hilda alkoi vähän osoittaa väsymystä haistelemalla vähän enemmän, mutta saatiin kuitenkin onnistunut lopetus treeneille. Hildan pää tuntui lämpimältä, kun kiittelin sitä lopuksi, taisi aivoherneillä olla aika paljon työtä tehtävänä!
Ensi viikolla käydään kotimatkalla paimentamassa toisen kerran. Nyt tuleekin melkein intensiivitreeniä, kun sitten seuraavan viikon lopulle olemme varanneet paimennuksen Eurajoelle, kun mennään Rufusta tapaamaan :)
Tänään käytiin Ellin, Liisan ja koiralauman kanssa Kaunislahdessa paistamassa nuotiolla makkaraa. Koirat saivat rellestää rannalla. Makkaranpaiston jälkeen tallasin Rinille ja Nevelle melko pitkät jäljet (varmaan hieman alle kilometrin molemmat) ja Hildalle namijäljen. Jälkien vanhetessa käveltiin lenkki Jaamankankaalla. Joku lenssunpoikanenko lie vai kevään siitepölykausi, mutta lenkin kävelemiseen meni melkein puolitoistatuntia, ja olin ihan kuitti jo sen jälkeen.
Hildan namijäljestä ei jäänyt paljon jälkipolville kerrottavaa. Hilda tuntui koko ajan odottavan, milloin metsästä löytyy ukko. Loppupalkaksi jäänyt pallo oli kuitenkin kiva, pari pätkää ihan ok, muuten ei jäljestyksestä ollut tietoakaan.
Rinille tallasin jäljen osittain metsään ja osittain hakkuuaukealle, aukealla kävi kova tuuli. Keppejä jäljellä oli 7. Janalle kaksi lähetystä, koira ei edennyt suoraan, joten jouduin lähettämään uudestaan, janan pituus ehkä n. 20m. Jäljen löydettyään lähti epäröimättä oikeaan suuntaan. Yksi välikeppi jäi aukealle, mutta löysin sen itse, joten nostin talteen. Muuten Riniltä ihan hyvää jäljestystä, innokas se oli, ehkä paikoitellen olisi voinut työskennellä vähän tarkemmin.
Neven jälki oli metsässä, se käväisi aukean reunalla. Neven jana oli myös ongelmallinen, metsätyökone oli jättänyt hennot urat, ja Neve meinasi lähteä niitä pitkin jäljelle. Kolmannella lähetyksellä irtosi jäljelle asti, janan pituus n. 15m. Lähti oikeaan suuntaan, mutta haki jälkeä jonkin aikaa. Neven jäljellä oli 8 keppiä, aukealla ollut keppi jäi nostamatta, muuten kaikki nousivat varman oloisesti. Neveltä hyvää jäljestystä, parin kulman kohdalla piti suuntaa hakea vähän aikaa, mutta ratkaisi tilanteet ongelmitta.
Loppupäivän onkin ollut varsin tyytyväisiä koiria. Kotiintulon jälkeen vedettiin päikkärit koko sakki. Huomenna ehkä tokoa, jos olen reipas, Rinille ja Nevelle yritän ehtiä tehdä toisetkin jäljet vielä tällä reissulla, jos vaan suinkin ennätän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti